Tokoprinsessa

Oltiin treenaamassa.
Maa oli hirveen kylmä ja kostee
enkä mä to-del-la-kaan rupee sellasissa olosuhteissa pötköttelemään,
joten sain paikkamakuun ajaks pehmustetta kuninkaallisen vartaloni alle.
Mun kaveri Remu ei ollu kylmyydestä millänsäkään,
se kun on vähän karskimpi tyyppi kuin mä.
Emäntä tuhahteli ja pudisteli mulle päätään
ja mutis jotain mäyräkoiraprinsessoista ja oikeista koirista,
vaikka mä oon luullu, ettei ohjaaja saa paikkamakuun aikana ilmehtiä.
 

Päivän paras hetki

Nyt ne on täällä -vuoden ällöttävimmät kelit, meinaan.

Päivän paras hetki on se,

kun pääsee takas sisälle kylmältä ja kuraselta pihalta

ja saa kuivauksen ja pienen koirahieronnan.

Kunpa palvelu vaan pelais nopeemmin.

Mun pitää mennä kylppäriin oottamaan,

et emäntä riisuu kumpparit ja märän takin pois

ja vasta sit tulee kuivaamaan mut.

Yritän näyttää mahollisimman surkeelta ja säälittävältä,

et saisin pitkän kuivauksen.

Yleensä onnistun.

Ne mäyräkoiran näyttelijättärenlahjat...

Valveunta

 

Emäntä kävi torilla. 

Kattokaa, mikä saalis!

Mä laskin tietysti heti yks plus yks:

meitä on kaks saalista jakamassa

eli pussi per nuppi.

Untahan se vaan oli...

Kopit ojennukseen

  

Mulla oli tylsää,

joten aattelin piristää itteeni ja samalla emäntää

vaihtamalla vähän järjestystä

ihan niinku oon nähny emännänkin tekevän.

Sepä ei käynykään laatuun.

On se vaan kumma,

et tässä talossa asukkailla ei oo tasavertaset oikeudet.

Tunkeilija

 Meijän pihaan oli yön aikana ilmestyny

vieras mies.

Kävin tarkistamassa tilanteen ja totesin tyypin vaarattomaksi.

Voitte siis nukkua yönne rauhassa, naapurit -

mäyräkoiranne valvoo!

Agenda

Käytiin eläinlääkärissä, vaikken oo ees kipee.

Yritin kiivetä siitä hoitopöydältä emännän syliin,

kun lääkäri tuli lähelle.

mut emäntä vaan sano, et mä oon muka ihan höpsö ja vauva,

kun pelkään vaikkei ees pistetä.

Ei pistetty ei, mut mun nenään laitettiin jotain inhottavaa ainetta,

ettei mulle tulis yskää.

Onneks siel oli hyviä keksejä, 

joita söin sillä aikaa kun emäntä hoiti maksupuolen.

Kun me tultiin kotiin, mä menin heti keittiöön,

olinhan mä tietysti ton kokemuksen jälkeen evästä vailla.

Mut eipä ollu evästä tarjolla,

kun emännällä oli ensin "paljon tärkeempiä" juttuja hoidettavana.

Mä kävin sit hakemassa sen tossun tyynykseni,

niin et kun se meni tossujaan hakemaan,

se tajus et mä oon jotain vailla.

Ja tulihan sitä evästä, mut niin hitaasti, hitaasti...

Me päästäis molemmat helpommalla, 

jos emäntä ymmärtäis asioiden tärkeysjärjestyksen.

Lääkettä

Emännällä on syysmasennus.

Käytiin ostamassa lääkettä sitä vastaan.

Kirkkaat värit tekee kuulemma hyvää

sekä sisäsesti että ulkosesti.

Mulle ei tosta pallerosta liienny enempää ku yks pala,

vaikka mä sanoin emännälle, 

et ennaltaehkäsy on tärkeetä!

Pitääkö tässä munkin masentua,

ennenku saan kunnon annoksen tommosta lääkettä?

Kisakunnossa

 

Tiiättekö, ketkä saa tämmösiä herkkuja?

TOKO-tytöt.

Joo-o, ja mä oon semmonen, ihan totta!

Arvasin heti aamulla, et jotain outoo on tekeillä.

Mä en nimittäin saanu ollenkaan aamupalaa,

vaan me lähettiin heti aamulla liikkeelle.

Me mentiin kisoihin, meijän ekoihin semmosiin.

Meni kuulemma tosi kivasti.

Mä aattelin, et parempi varmaan totella nyt, 

etten jää koko päiväks ilman ruokaa.

Emäntä oli niin ilonen ja ylpee musta, 

et se ois varmaan syöny mut, jos en ois toppuutellu sitä.

Se otti mut syliin ja anto ihan liian monta muiskua.

Mä sanoin sille, et kaikki kattoo meitä.

Yks saksanpaimenkoirakin ihmetteli, 

mikä outo nainen tolla mäyräkoiralla on mukanaan. 

Parasta tässä päivässä oli se,

et mä sain heti kisan (ja täysin ylimitotettujen muiskujen) jälkeen superherkkuaterian

ja kotona vielä toisen aterian.

Jos kisaaminen tarkottaa tämmöstä herkuttelua,

niin mä oon aina mukana!

2 vuotta kotona!

Tänään tulee

tasan kaks vuotta siitä,

kun mä muutin meille kotiin.

Se oli sunnuntaipäivä, kun emäntä tuli mua hakemaan.

Mun sisko oli saattamassa mua matkaan.

Tossa kuvassa me ollaan lähössä ajamaan meille kotiin.

Kun me lähettiin liikkeelle, mä nukahin heti.

Matkalla kävin P-paikkapissillä ja sit jatkoin taas unia.

Illalla mut laitettiin omaan huoneeseen nukkumaan.

Ekaks olin ihan hiljaa,

mut kun valot sammu ja emäntä meni nukkumaan,

mä aloin itkee ihan hirveesti.

Emäntä ehti jo aatella, et noinkohan mä huudan aamuun asti.

Mut en huutanu. 

Täsmälleen tunnin päästä mä lopetin ja

siitä asti oon nukkunu joka yö niinku mäyräkoira.

Meil on ollu kivat kaks vuotta kimpassa.

Saatte uskoo, et tänään emäntä muistelee ja nyyhkii.

Mulle riittäis se, et päivää juhlistettais mehevällä luulla!

Syyssiivous

  Tehtiin vähän syyssiivousta ja -inventaariota meijän autossa,

kun sinne oli kertyny jonkun verran mun tavaroita.

Tässä inventaarioluettelo:

Treenitasku 

(Emännän, ei mun. 

Mahtusin itekin tohon taskuun, mut en koskaan saa olla treenien aikana siellä.)

Tonttulelu 

(Mun suosikki.)

Palloja 

(Saan käyttää ihan liian harvoin.)

Noutokapula

(En tykkää.)

Kurariepu 

(Kaikki, mikä kuivattaa ja lämmittää, on mun mieleen.)

Makuualusta 

(Pehmeys on tärkeetä.)

  Namipurkki

(NAM!)

Namipussi 

(NAMNAM!)

Kissanruokapurkki

(Älkää multa kysykö, miks!)
Aika paljon tavaraa pienellä koiralla,
mut evästä sais olla enemmänkin!

Eläinten viikko muka!

Mun mielestä ei ois ollu lainkaan liikaa pyydetty,

et eläinten viikon sankaritar 

ois saanu istua kunniapaikalla etupenkillä

maisemia kattomassa.

Mut eihän se tietenkään menny niin.

Emännän mielestä se ei ois ollu turvallista.

Siellä mä sit kyhjötin, häkitettynä takapenkillä turvavöissä.

Arvatkaa oliko juhlamieli?

Syylliset sukkikset

Mä saatan näyttää vähän syylliseltä.

Menin sohvalle, vaikken sais.

Mut eipä noi sukkiksetkaan sais olla sohvalla.

Nehän ihan kutsu mua pötköttelemään.

Emäntä tuli tietysti siihen paikalle ja

mä pistin välittömästi korvat lurpalleen muka katumisen merkiks.

Mä mitään katunu!

Mä en oo katuvaista sorttia,

mulla on vaan tapana esittää katuvaista, 

kun jään rysän päältä kiinni.

Tästä tempusta en selvinny kunnialla.

Mä nääs pääsen hyppäämään tohon sohvalle, mut en uskalla hypätä alas.

Se vaan tuppaa unohtumaan, jos sohvalla on jotain houkuttelevaa

niinku esimerkiks sukkikset.

Niin että sukkisten syytä koko juttu!